Katse

Salongin Soffalla

Tervetuloa Te kaikki kuvatulvan näännyttämät ja tiedon janon uuvuttamat! Salongin sohva tarjoaa nyt lepopaikan, jolle voivat istahtaa ne, joita vastaamattomat kysymykset ja mieltä raastavat epäilykset vaivaavat. Lähetä valokuvia tai kuvamaailmaa yleensä koskevat kysymyksesi, joita et ole uskaltanut tai ilennyt ennen kysyä, salongin osoitteeseen katse.salonki (at) peri.fi.

* * *

Viivi Kotkasta kokee itsensä jo siinä määrin oivalliseksi valokuvataiteen tekijäksi, että on uskaltautumassa pois still-kuvasta. Hän kysyy nyt Salongilta, että kannattaako liikkuvaa kohdetta kuvata paikallaan seisovalla kameralla vai jotenkin liikkuvammin?

Ja salonki vastaa: Perinteisesti valokuvataiteilijat antavat videokameran kuvata maisemaa/tilaa/kohdetta "seisovasti". Tämä sekä siinä tapauksessa, että kohde liikkuu, että siinä tapauksessa, että itse kamera on liikkuvassa vempeleessä (esimerkiksi autossa). Tähän perinteeseen on hyvä nojata. Viivinkään ei siis ehkä kannata tuhlata resurssejaan monimutkaisen elokuvallisten ilmaisukeinojen opetteluun, koska asian pystyy kuvaamaan paljon helpommin ja työergonomisemmin tällä paikallaan pysyvän kameran menetelmällä. Valokuvataiteilijan on turha välittää elokuvallisista perinteistä tai liikkuvan kuvan konventioista. Tärkeää on se, mitä maailmassa tapahtuu, minkä kamera pystyy välittämään sellaisenaan.

Onko absoluuttisessa pimeydessä otettu valokuva valokuva?

Ja salonki vastaa: Salonki päätyi varjonyrkkeilemään kysymyksen parissa varsin pitkään. Kysyjä onnistui peräti häkellyttämään piiriläiset. Kysymys näet sivuaa monen montaa valokuva-ontologista kysymystä. Salonki ei uskallakaan lähteä vastaamaan kysymykseen lopullisesti. Tässä kuitenkin joitain huomioita, joita keskustelussa nousi esiin.

Kysymyksen voi jakaa kolmeen, toisistaan riippumattomaan ja toisiinsa moninaisin säikein limittyvään osioon:
a) onko absoluuttisessa pimeydessä kuvaaminen lainkaan mahdollista,
b) tarvitseeko valokuvan syntyminen valoa
c) minkälaisen haasteen valokuvan digitalisoituminen asettaa valottoman valokuvan teorialle.

Teoreettisesti ajatellen absoluuttisessa pimeydessä voi toki kuvata kuvan, jolloin ainakin periaatteessa voidaan olla sitä mieltä, että näin on saatu aikaan ns. latentti kuva. Tämä herättää kuitenkin kysymyksen siitä, onko latentti kuva jo kuva, siis missä vaiheessa kuva ylipäätään syntyy. Latentti kuva kun täytyy prosessoida, jotta siitä saataisiin rakennettua silmin havaittava valokuva. Tällainen havaittava kuva taas on väistämättömässä ristiriidassa absoluuttisen pimeyden kanssa; jos ei ole valoa, ei voi olla visuaalisesti havaittavaa kuvaa, ja toisinpäin.

Digitaalikamera ja absoluuttinen pimeys -yhdistelmä on mahdottomuus. Vaikka kuvaaja löytäisikin absoluuttisesti pimeän tilan (mahdollisesti esimerkiksi syvä superkiemurainen luonnonluola), tuottaa kamera itsessään valoa, koska se on sähkömekaaninen laite. Näin siis itse laite tuhoaa absoluuttisen pimeyden. Täysin mekaanisella kameralla kuvaus voi onnistua, ainakin periaatteessa. Tuolloin tulee tosin huolehtia siitä, ettei tilassa ole mitään sellaista, joka tuottaa esimerkiksi hankaussähköä. Esimerkiksi kuvaajan tulee olla alasti, mielellään jopa kokonaan ihokarvoista riisuttuna. Tällöin lienee syytä varmistaa myös se, ettei tilassa ole muita valokuvaajia, samassa tai muussa tarkoituksessa.

Kun aihetta oli Salongissa pohdittu ajallisestikin mittavasti, Salongin professorijäsen oivalsi tässä mahdollisuuden uuteen hienoon tutkimushankkeeseen, jota hän alkaakin pikaisesti käynnistellä. Kysymystä voisi lähestyä vakavasti esimerkiksi Suomen Akatemian rahoittamassa Valokuvan valoa käsittelevässä laajassa sateenvarjohankkeessa.

Ossi Orivedeltä haluaisi tietää jo aika kiireesti, kuinka hän saisi kesälomakuvistaan aiempaa mielenkiintoisempia.

Ja salonki ehdottaa:
1. Anna kamerasi lapselle (max. 4-vuotiaalle).
2a. Kuvaa vain vitka-/itselaukaisimella.
2b. Unohda digipokkarisi videokuvaustoiminto päälle.
3. Rajaa kuva huolella ja käänny 180 astetta (horisontaalisesti tai vertikaalisesti).
4. Kuvaa silmät kiinni.
5. Kuvaa koko kesä kyykyssä.
6. Kuvaa hajuja.
7. Kuvaa vain itseäsi.

* * *

Ensimmäisen kysymyksen on lähettänyt nimimerkki Valokuvauksesta kiinnostunut turkulainen: Olen kiinnostunut ryhtymään valokuvataiteilijaksi. Kävin Tampereella vuoden nuori taiteilija –näyttelyssä ja haluaisin tietää, miten minä saisin kuviani tuollaiseen museoon?

Sohva vastaa: Ensinnäkin on suotavaa, että käytössäsi on kamera. Lue käyttöohje tarkoin, etenkin kohta, jossa neuvotaan kameran dioptri-säädön tekemisestä: kun väännät säätönuppia, varo tökkäämästä kynnellä tai sormella silmään. Sen sijaan että käyttäisit kameraa itse valittavanasi on myös ns. ohjaavan taitelijan rooli, jolloin kameratekniikka tai -tiimi tai mahdollinen puoliso hoitaa kyllä varsinaisen kuvaamisen. Voit myös käyttää kameraa lähestyessäsi tulevaa siippaasi (harjoittele repliikit "voinko ottaa sinusta kuvan" ja "voitko ottaa minusta kuvan" sujuviksi). Pidä näyttelyitä muuallakin kuin kotipaikkakunnallasi, osoitat näin ei-nurkkakuntaista aktiivisuutta. Seuraavaksi ota yhteyttä sopivaksi katsomaasi museonjohtajaan (muista ottaa iso kameralaukku mukaan tapaamiseen). Valokuvataiteesta tulee tehdä prosessi, joten pyydä johtajaa projektiisi mukaan. Näin teistä tulee tiimi, ja sitoutat museon heti alkuunsa hankkeeseen. Kuvia varten hanki alumiinia alle ja pleksiä päälle. Liimaa kuva kuvapuoli ylöspäin alumiinille ja laita (läpinäkyvä) pleksi päälle. Pelaa mieluummin metreillä kuin senteillä. Kollegoiden kanssa on nimittäin tapana vuoden lopuksi jutella, miten monta neliötä kukin on taidetta tehnyt. Koko on suorassa suhteessa taiteelliseen arvoon. Muista laittaa teokselle nimeksi "Nimetön (jotain)", persoonallisen vaikutelman saat pyytämällä nimet taidehistorioitsijalta, joka kirjoittaa lehdistötiedotteen. Katalogiin tulee teksti samaiselta taidehistorioitsijalta sekä ulkomaalaiselta/ulkomaalaiselta kuulostavan nimiseltä henkilöltä. Kyllä se siitä!

* * *

Nimimerkki Janne Kirkkonummelta ihmettelee: Mielestäni kameraa kauniiden tyttöjen metsästämisessä on yliarvostettu. Ei toimi, missä vika?

Vastaus: Suomen johtava kuvakulttuurilehti järjestää kuvaussafareita luonnonkohteiden äärelle, osallistu niille. Safareilta saat hyviä vinkkejä yksilöiden kuvaamiseen ja saattaahan käydä niinkin, että pääset niiden kautta lähelle ristaa. Jos vieläkään ei onnaa, kokeile kauniita miehiä. Lykkyä matkaan!

* * *

Sohvalta nähtyä: Miten monta kuvaajaa tarvitaan hyvään valokuvanäyttelyyn? Ehdottomasti vain yksi kuvaaja, mutta lisäksi vähintään yksi, mutta mielellään useampi valokuvaaja kuvattuna per kuva. Omakuvissa itsensä voi laskea sekä kuvaajaksi että kuvattavaksi. Hyvään taidekuvaan tarvitaan siis vähintään kaksi kuvaajaa. Lastenlaulun sanoin "piiri pieni pyörii…".