Katse

Numero 5 – Kevät 2008

Jukka Järvinen: The Roma Journeys

Joakim Eskildsenin kokoama kuvasto on kohdettaan kunnioittavaa. Se on kuvaajan ideologinen valinta. Kuvaajan ja kuvattavan välisen suhteen tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista on pidetty eettisestä näkökulmasta tärkeänä. Osallisuudesta kuvaustapahtumaan kertoo kuvattavien asettuminen poseeraamaan kuvaajalle.

Jukka Järvinen: Tavoitteena runollisuus

Vuodesta 1984 Helsingin Sanomissa lehtikuvaajana työskennellyt Hannes Heikura on koonnut kirjan kuvistaan. Useat niistä, ellei kaikki, ovat tuttuja lehden sivuilta. Yhteen koottuna reilut 100 kuvaa antaa hyvän käsityksen kuvaajasta. Ainakin paljon paremman kuin yksittäinen, vaikka pysäyttävä, lehtikuva.

Harri Pälviranta: Sensuelliuteen langenneet

Kun näin Elina Brotheruksen uuden valokuvakirjan Études d’après modèle, danceurs (2007) ensi kerran valokuvagalleria Hippolytessa joulukuussa 2007, kirja kiehtoi minua heti. Se on kaunis teos. Sen hennosti värilliset monitulkintaiset kuvat ja esinemäinen luonne herätti minussa paitsi ajatuksia myös tunteita. Kirjan kuvissa yhdistyykin oudolla tavalla halu katsoa, katsotuksi joutumisen tunne, mahdollisuus tarkkailla kaunista ihmiskehoa ja mahdollisuus seurata ja pohtia näitä katsomisen ja tarkkailun tapoja ja syitä.

Jukka Järvinen: Kysymyksiä
maailman vääryydestä

Kirjan nimi viittaa Baabelin torniin. Lintunen kertoo aiheesta seuraavaa. ”Olen parikymmentä viime vuotta kulkenut pitkin maailmaa kuvaten erilaisia kriisipesäkkeitä, maanjäristyksiä, pienempiä ja isompia sisällissotia, katastrofimaista kuivuutta, aidsin leviämistä ja miljoonia aids-orpoja. Kuvaan siis Baabelin jälkeistä sekasortoa.”

Jukka Järvinen: Nan Goldin ja mennyt naailma

Oli tietysti hyvä, että Nan Goldinin työt saatiin rahdattua Suomeen näinkin laajana näyttelynä. Samaan aikaan on tunne, että kenties näyttely olisi jaksanut puhutella ja kiinnostaa ainakin hivenen enemmän joskus 15 vuotta sitten, kun teokset olivat vielä tuoreita ja ajankohtaisia.

Kati Heljakka: Valokuva pukeutuu suomalaiseen kuosiin

Kuvassa on jotain tuttua, kuitenkin muassaan uusia elementtejä. Elina Brotherushan se on - kuvan tyttö. Asetelma jo nähty. Vaan vielä ei vaatteissa, joilla on merkitystä muodin kulttuurissa. Brotherus pukeutuu suomalaiseen kuosiin, IvanaHelsingin mekkoihin. Muoti kohtaa maisemakuvan.

Jukka Järvinen: Kahdentoista minuutin valokuvakirja

Hannele Rantala on tehnyt oman näköisen kirjan. Hiekkaympyrä (keskeneräinen) on kätevän kokoinen taskukirja, joka muistuttaa originaalia, irtolehtistä portfoliota. Kokonaisuuden muodistavat kahden kuvan parit, jotka muodostuvat paikkaa vaihtavista kuvista: oikeanpuoleinen kuva vaihtuu vasemmalle ja oikealle tulee uusi kuva.

Numero 4 – Syksy 2007

Jukka Järvinen: Tarua ja totta

Porin taidemuseon täyttää Itämeren ympärysvaltioista koottu valokuvanäyttely 'Ars Baltica triennaali', jossa kuitenkin päähuomion vie uusi videotaide. En pelkää liikkuva kuvaa, eikä minulla ole mitään videotaidetta vastaan, mutta...

Taina Erävaara: MIEHET YKSINÄÄN – performatiivisia omakuvia

Harri Pälvirannan kuratoima MaleStuff Valokuvakeskus Perissä oli eheä, ripustuksellisesti elävä ja jäntevä, huolellisesti rakennettu näyttelykokonaisuus. Katsoin näyttelyn kaikkia teoksia valokuvallisina omakuvina. Huolimatta siitä, että niitä ei ollut nimetty omakuviksi. Pohdin sitä miten itse on niissä representoitu.

Jukka Järvinen: Kun rakkaus loppuu

Yhdysvalloissa syntynyt, mutta Suomeen kotiutunut valokuvaaja Mark Maher (1960) on asettanut uusimman teossarjansa 'Meltpoint' Amos Anderssonin taidemuseon yläkertaan. Esillä on metallilevyistä rakentuvia kollaaseja, joiden keskellä on sulatettu pieni kuva sekä suureen kokoon vedostettuja reproduktioita näistä pikkukuvista.

Jukka Järvinen: Sally Mann - kasvamista ja kuolemaa

Varhaisinta on taiteilijan kuuluisuuteen tuonut sarja perhemuotokuvia Perheeni, lähimpäni. Sen jälkeen Sally Mann on kuvannut maisemia sarjassa Syvä etelä. Kasvamista ja kuolemaa tarkastelee sarja Mitä jäljelle jää.

Arja Teikola: Sisäisiä kuvia ulkopuolisuudesta

Kajaanissa syntynyt Jari Arffman (s. 1965) on useita vuosia maailman metropoleissa kuvattuaan palannut synnyinkaupunkiinsa. Vuoden 2006 aikana tallentamansa Kajaanin näkymät, St. Utopia, hän on nyt asettanut vuoropuheluun kahden aikaisemman näyttelynsä kanssa. St. Pragburg (2002) on Pietarin ja Prahan kuvista muodostuva kuvitteellinen kaupunki.

Harri Pälviranta: Paha on täällä mutta toisaalla

Pahan luonto -näyttelyn paha on sotiin ja järjestelmiin liittyvää eikä se käsittele yksilöiden pahuutta. Paha on etäinen ja yleinen. Tässä mielessä näyttely paradoksaalisesti esittää pahan uskonnollisen käsitteistön kautta, siis väittäen, että paha on jotenkin yli-inhimillinen aina olemassa oleva voima eikä se kumpua ihmisestä itsestään.

Jukka Järvinen: Suurimmaksi osaksi tunteita - lievän epäterävästi

Kirjana ”Robert Capa, sotakuvaaja” on nopealukuinen, kevyt ja hurmaava. Ei se mikään maailmankirjallisuuden klassikko ole, mutta eräs kertomus liittoutuneiden etenemisestä Toisen maailmansodan aikana eri rintamilla kohti Berliiniä. Paikoin epäterävä, paikoin hienoisen tarkka kuvaus toveruudesta ja sodan luonteesta, joka näyttäytyy väliin pitkästyttävänä odottamisena ja toisinaan pakahduttavana toimintana.

Marjo-Riitta Simpanen: Pienesti lumousta

Perinteiset yhteisöt ja turvaverkot ovat häviämässä samaan aikaan, kun toisaalla syntyy uusia ja uudenlaisia yhteisöjä, muun muassa verkkoon. Lumo 07-tapahtuma tarttuu aiheeseen pääosin perinteisin keinoin, sillä esimerkiksi verkkoyhteydet maailmalle eivät näyttelyssä ole käytössä. Kuitenkin perinteinenkin valokuva on oiva väline kertoa, miten erilaisia me ihmiset olemme, mikä meitä erottaa tai yhdistää, miten elämme ja mihin kuulumme.

Jukka Järvinen: Visuaalisen kulttuurin ABC-kirja?

”Toivomme, että kirja toimii monipuolisena oppaana visuaalisen kulttuurin kysymyksiin, käsiteisiin ja tutkimisen tapoihin ja että se ruokkii ajankohtaisesti haastavalla tavalla myös tieteiden välistä keskustelua,” kertovat toimittajat kirjan esipuheessa.

Jukka Järvinen: Onko muodolla väliä - Kassel Documenta 12

Documentan merkitys kansainvälisenä, joka viiden vuosi järjestettävänä, nykytaiteen merkkitapahtumana on laajasti tunnustettua, mutta miten tämän vuoden näyttely?

Jukka Järvinen: Täältä jostain, jotain, jonkin kaltaista

Vielä joku aika sitten lehdistötiedotteeseen kirjoitettiin taiteilijan pohtivan työssään niitä ja näitä kysymyksiä. Tarkkaavaisempi havainnoija osasi lukea sen kuitenkin tarkoittavan sitä, että näyttelyn – enemmän tai vähemmän epämääräisissä – töissä aiheena oli jotain sen kaltaisuutta, jonka saattoi hyvällä tahdolla liittää jonkun toisen pohdintoihin mainituista kysymyksistä, joita taiteilija väitti pohtivansa. Nyt kun taiteilija kertoo pohtivansa töissään niitä ja näitä kysymyksiä on huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kyse siitä, että kyseinen taiteilija väsää tohtorinväitöstään taidekorkeakoulussa (ja näyttely liittyy tutkimushankkeeseen).

Numero 3 – Kevät 2007

Jukka Järvinen: Mullasta maan

Lähiomaisen kuolema on aina raskasta, sureminen vie aikaa. Sen ottaminen näyttelyn keskeiseksi teemaksi ei ole helpoin eikä missään tapauksessa kevein mahdollinen, mutta samalla se antaa mahdollisuuksia käydä läpi menetystä. Hannele Romppanen selviää haasteesta yllättävän hyvin - kokonaisuus on koskettava, kenties hivenen haikea, muttei lainkaan pateettinen.

Jukka Järvinen: Kadonnutta aikaa etsimässä

Jos Helsingistä kaipaa lahjakirjaa tässä on epäilemättä juuri sellainen. Kevyenä ja vaikka käsilaukkuun mahtuvana se ei olekaan huono valinta matkatuliaiseksi. Vaikkeivat valokuvakirjat olekaan mikään kultakaivos kirjalla on ollut jonkinlaista kysyntää, ainakin siitä on otettu toinen painos.

Sari Hakala: Reviiri – Territory

Reviiri-näyttely on Mielikuvan todellisuus -työnimellä alkanut prosessi, joka on edellyttänyt kultakin tekijältä sitoutumista prosessipäiväkirjan pitämiseen, sen säännölliseen kuvalliseen ja kirjalliseen päivittämiseen sekä lopulta näyttelyyn. Alkujaan ajanmukaiseksi savolaisuuden dokumentoinniksi mielletty projekti on kääntynyt kuvaamaan ihmistä läheltä tai vieläkin lähempää, sisältäpäin ja kuitenkin ulkopuolelta.

Jukka Järvinen: Nälkäinen silmä

'Mirror Maker' on kiertonäyttely, joka on ollut jo aiemmin esillä Itävallassa Linzin Landesgaleriessa, Tanskassa Odensen Brandts Klederfabrikissa sekä Bergenin Taidemuseossa ja nyt näyttely nähdään Porin taidemuseossa.

Jukka Järvinen: Harmaa eines

Perusnäyttely ei yhdestä näkökulmasta oikeastaan ole varsinainen näyttely, vaan ehkä enemmänkin edullista tilan täyttämistä kokoelmaan vuosien varrella kertyneillä töillä. Kokoelmaripustus antaa kuitenkin mahdollisuuden rinnastaa töitä uudella tavalla, vaikka aikaisempi konteksti kulkeekin kuvien mukana.

Jukka Järvinen: Ihmisen lämpöä ja surumielista kauneutta

Tanskalaissyntyisen suomessa vuodesta 1994 asuneen Joakim Eskildsenin valokuvia on ilo katsoa. Hän ei ole pelännyt astua tummien pariin Suomessa, Unkarissa, Venäjällä, Romaniassa, Ranskassa, Kreikassa tai Intiassa. Kuvat ovat klassisen kaunista valokuvaa, dokumentarismia puhtaimmillaan.

Leena Kangas: Heijastus hevosen silmässä

Esko Männikön (s. 1959) näyttely Oulun Rantagalleriassa sai runsaasti huomiota oululaisessa mediassa jo ennen avautumistaan. Sanomalehti Kalevakin huokaisi pari päivää ennen avajaisia: Vihdoin! Onhan Pudasjärvellä syntynyt ja Oulussa asuva Männikkö yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia nykytaiteilijoita ja pohjoisen valokuvaajista maailmalla menestynein.

Kari Alatalo: Miehen (ja vähän naisten) alastonta anatomiaa maisemassa

Kriitikko on epäkiitollisessa asemassa, kun saa arvosteltavakseen pitkän uran tehneen valokuvaajan näyttelyn. On pysähdyttävä pohtimaan mitä on viisasta sanoa. Onko hyvä nähdä ja tulkita kaikki valokuvat parhain päin, vai onko syytä nostaa kokonaisuudesta esille myös asioita, joita voi kyseenalaistaa tai jopa kritisoida?

Jukka Järvinen: Valokuvaaja katsoo turistia

Kun ”normaalituristi” pyrkii rajaamaan kuvasta ulos muut turistit ja tarkentaa kameran mukana matkalla oleviin toisiin turisteihin suhteessa nähtävyyksiin kuuluu postturistiseen katseeseen tilanteen keinotekoisuuden korostaminen.

Kari Alatalo: Pysymättömyyden kauneus

Vesi-sarjan valokuvat ovat lähes abstrakteja pintoja, joissa talot, portaat ja veteen heijastuvat kuvajaiset kohtaavat toisensa. Valokuvia katsoessani ajattelen niiden olevan kauniita, vaikka ne kuvaavat rapistuneita ja ajan kuluttamia portaita, tiilenpunaisia seiniä, portaissa kasvavaa vihreätä sammalta, putoilevaa rappausta ja haurastuvia metalliputkia.

Harri Pälviranta: Viittausten taidetta

Ennakkojuttujen perusteella vaikutti siltä, että näyttelyssä piirretään esiin jotain erityistä alueellisuutta ja siihen liittyviä mentaliteettaja. Kuinka kiusallista, ajattelin. Sitten minulle selvisi, että Talvimaa ei ainakaan periaatteessa mitenkään tarkoita valtiota nimeltä Suomi, vaan ehkä pikemminkin näillä leveysasteila vallitsevaa moninaisuutta.