Katse

JoSpence/Terry Dennett: Nude with helmet, sarjasta "The Picture of Health?"

Mitä on valokuvaterapia?

Jukka Järvinen

Valokuvaterapian menetelmiä on kehitetty maailmalla systemaattisesti 1970-luvulta lähtien. Suomessa aktiivista valokuvaterapeuttista toimintaa on ollut 1990-luvulta lähtien. Suomen valokuvaterapiayhdistys on perustettu vuonna 2004 Turussa. Se on ensimmäinen yhdistys Pohjois-Amerikan ulkopuolella ja sen tavoitteena on edistää valokuvaterapian käyttöä. Koulutusta ja työpajoja valokuvaterapiasta ovat järjestäneet Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja Valokuvakeskus Peri.

Valokuvaterapia tuo esiin elämänkerrallisia muistoja, tunteita ja ajatuksia. Valokuva tekee näkyväksi ja aktivoi muistia sekä jäsentää visuaalisesti elämäntarinaa. Omien tuntemusten havainnointi on tulkintojen ja sitä seuraavan keskustelun perusta. Valokuvaterapian päämenetelmät ovat omaelämänkerrallisten ja merkityksellisten valokuvien katselu, uusien valokuvien ottaminen ja vertauskuvallisten kuvien katselu.

Jo Spencen 1980-luvun alussa kehittelemässä valokuvaterapiassa pääpaino on karkeasti ottaen uusien kuvien tuottamisessa. Uusia kuvia tuotetaan esimerkiksi traumaattisista kokemuksista ja niiden käsittelemisestä. Judy Weiserin edustamassa valokuvaterapiassa korostuu taas kuvien katselu ja niistä puhuminen. Kun valokuvaajalle valmis kuva on lopputulos, valokuvaterapiassa se tarkoittaa yleensä alkua, toteaa Judy Weiser.

Judy Weiser haluaa korostaa eroa edustamansa pohjoisamerikkalaisen ja Spencen ja myöhemmin Rosy Martinin kehittelemän terapiamuodon välillä. Hänen mukaansa Spencen ja Martinin työtä tulisi kutsua ennemminkin terapeuttiseksi valokuvaukseksi tai elämänkerralliseksi valokuvaukseksi. Hänestä on kiusallista että toisistaan huomattavasti poikkeavia tekniikoita nimitetään samalla nimellä. Rekisteröidyt terapeutit tulevat kiusallisesti kategorisoiduiksi samaan luokkaan omaan itseensä suuntautuvia valokuvia tuottavien taiteilijoiden kanssa, hän toteaa verkkosivustollaan.

Näiden pioneerien lisäksi muut ovat kehittäneet joko edellä mainittuihin tekniikoihin tai johonkin muuhun pohjautuvia omia versioitaan valokuvaterapiasta. Miina Savolainen on kehitellyt niin kutsutun voimauttavan valokuvan, amerikkalainen Ellen Fisher-Turk Fisher-Turk-menetelmän ja jo 1970-luvulla Ranskassa on kehitetty rekisteröity Photolangage.

Valokuvaterapian painotukset voidaan löytää asiakkaan tarpeista ja kiinnostuksista. Valokuvien merkitys on ihmisille hyvin henkilökohtainen. Vanhuksia saattaa kiinnostaa vanhojen kuvien katselu ja oman elämänkaaren jäsentäminen, nuoria taas oman identiteetin ja muiden vaihtoehtoisten kuvien katselu.

Valokuvaterapia ei edellytä valokuvauksen teknistä osaamista tai erityistä taiteellista osaamista. Niiden tuntemus tosin syventää terapeutin mahdollisuuksia käyttää valokuvaterapiaa monipuolisesti työssään. Valokuvaterapian tekeminen eri muodoissaan edellyttää terapeutilta ennen kaikkea hienotunteisuutta ja tarkkaa asiakkaan eettisten oikeuksien huomioimista kuvamateriaalien yksityisyyden suhteen.

Lähteenä käytetty Suomen valokuvaterapiayhdistyksen kotisivua sekä Judy Weiserin ylläpitämää PhotoTherapy -sivustoa.

Kommentoi (0)