Katse

Valokuvaterapiakonferenssi Turussa

Turussa järjestettiin 16.-18.6. kansainvälinen valokuvaterapiakonferenssi. Edellisestä on jo aikaa, ja tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Yliopiston tiloissa järjestettyyn konferenssiin osallistui parisen sataa henkilöä paristakymmenestä maasta.

Seminaarin lisäksi tapahtumaan liittyi kymmenkunta näyttelyä eri puolilla kaupunkia. Valokuvakeskus Perissä oli esillä englantilaisen valokuvaterapian pioneerin Jo Spencen töistä koottu näyttely The Crisis Projects 1982-1992. Väinö Aaltosen museossa on Miina Savolaisen Maailman kaunein tyttö. Sen lisäksi Taideakatemian Köysiratagalleriassa, Kynnysgalleriassa ja Brinkkalan talossa sekä Kaupunginkirjastossa on esillä aiheeseen liittyviä ryhmänäyttelyitä.

Viikonloppuna ennen konferenssia järjestettiin aiheeseen liittyviä työpajoja Nauvossa. Työpajoissa vetäjinä toimivat konferenssin luennoijat.

Tapahtuma toteutettiin Turun yliopiston, Suomen valokuvaterapiayhdistyksen, Turun taideakatemian ja valokuvakeskus Perin yhteistyönä.

Valokuvaterapiasta

Jukka Järvinen: Mitä on valokuvaterapia?

Varsinaista valokuvaterapiaa ei Suomessa ole määritelty itsenäiseksi psykoterapian muodoksi. Kysymys on vuorovaikutuksesta terapeutin ja potilaan välillä, jonka tarkoituksena on lievittää mielenterveyden ongelmia.

Silja Nielsen: Oikopolku aivoihin - Valokuva terapian työkaluna

Valokuvaterapia on valokuvan ja valokuvauksen käyttöä terapeuttisessa työssä. Se ei ole itsenäinen terapiamuoto, vaan lukuisten menetelmien yläkäsite. Koska valokuvat herättävät välittömiä tunteita, monet terapeutit ovat todenneet ne hyödyllisiksi työkaluiksi.

Jukka Järvinen: Kenelle kunnia sitten kuuluukaan...

Katse.org jakaa – leikkimielisesti, vaikkakin harkitusti – pisteitä taiteellisesta suorituksesta, oikeamielisyydestä ja oikeuksien kunnioittamisesta valokuvaterapian alalla.

Valokuvaterapiakonferenssista

Haastateltavana Ulla Halkola

Psykoterapeutti ja koulutussuunnittelija Ulla Halkola oli Turussa järjestetyn Valokuvaterapiakonferenssin järjestelytoimikunnan jäsen ja vastasi suurelta osin tapahtuman järjestelyistä. Puhutaan konferenssista muutama päivä sen päättymisen jälkeen.

Konferenssin Työpajat

Seija Ulkuniemi: Tulla nähdyksi ja kuulluksi

Turun saariston Seilin saarella kesäkuussa 2008 Valokuvaterapiakongressin yhteydessä järjestetyistä työpajoista ensimmäinen, johon osallisuin, oli Martinin työpaja Portraiture of the selves and the therapeutic gaze. Sen tavoitteena oli, että osallistujat saavat kokemuksen siitä, millaista on yhteistoiminnallinen valokuvien ottaminen ja tarjota toiselle terapeuttinen katse.

Näyttelyt

Johanna Frigård: Katsoako kuvia vai prosessia

Miina Savolaisen näyttely ”Maailman ihanin tyttö” Wäinö Aaltosen museossa esittelee kuvia, jotka Savolainen on kuvannut vuodesta 1998 alkaen Hyvösen lastenkodin kymmenen tytön kanssa. Tarkoituksena on ollut tuottaa elämän kaltoin kohtelemista tytöistä voimauttavia kuvia, joiden avulla he voisivat kasvaa hyväksymään itseään ja rakentaa positiivista minäkuvaa.

Jukka Järvinen: Iholle kirjoitettu

Nina Rantala vietti kaksi viikkoa Norjassa Stryn-nimisellä yhteysaluksella kesällä 2006. Tuona aikana hän tutustui aluksen miehistöön ja piirsi heidän iholleen eräänlaisia tatuointeja heidän elämästään. Lopputuloksena on lämmin, humaani ja koskettava kuvakokonaisuus.

Kirjallisuutta

Jukka Järvinen: Hiljainen todistaja

”Valokuvat ovat mielemme jalanjälkiä, elämämme peilejä, sydämemme heijastuksia, jäätyneitä hetkiä, joita voimme pitää hiljaisessa tyyneydessä kädessämme – ikuisesti, jos tahdomme. Ne dokumentoivat sen mitä olemme olleet osoittaen samalla minne saatamme olla matkalla tiedämmepä itse sen tai emme.” Näin aloittaa Judy Weiser (vapaasti käännettynä) kirjansa PhotoTherapy Techiques ensimmäisen luvun ”Valokuvat terapeuttisina työkaluina”.

Kommentoi (0)