Katse

Hannele Rantala, Hiekkaympyrä (keskeneräinen), Musta Taide Helsinki 2007

Kahdentoista minuutin valokuvakirja

Jukka Järvinen

Tekijä opastaa katsojaa. Jokaista kuvaa tulisi katsoa kuuden sekunnin ajan, jolloin koko teoksen katseluajaksi tulee 12 minuuttia. Hän vertaa teosta elokuvamaiseen kerrontaan, sen aikaan ja odotukseen, että kohta tapahtuu jotain. Taiteilijan mukaan kyseessä onkin käsikäyttöinen video.

On aika epätavallista painaa kuvat tällä tavoin kahteen kertaan. Paikkaa vaihtavat ja toistuvat kuvat tuntuvat kuitenkin saavan kokonaan uusia merkityksiä vaihtaessaan paikkaa. Monen kohdalla huomaan katsovani sitä toisessa paikkaa niin toisin, niin että palaan (ohjeista piittaamatta) takaisin edelliselle sivulle tarkastamaan että todellakin on kyse samasta kuvasta.

Esipuheen voi nähdä ohjeena kuinka tarkastella kirjan kuvia. Siinä Hannele kertoo tulleensa lähetetyksi viisivuotiaana toiseen kaupunkiin tätinsä luokse. Kertomuksen mukaan hänen serkkunsa piirsi joka aamu kouluun lähtiessään talon seinustalle hiekkaan ympyrän, josta Hannele ei saanut kuolemanrangaistuksen uhalla poistua päivän aikana. Tämä hiekkaympyrä muodostui maailman havainnoinnin paikaksi.

Rantala kertoo palanneensa noihin tapahtumiin ja alkaneensa piirtää hiekkaympyröitä mukana kantamallaan valkoisella jokihiekalla. Yhdysvaltojen terrorismin vastainen sota teki valkoisen jauheen mukana kuljettamisesta matkoilla turhan vaivalloista ja taiteilija luopui siitä. Itse rakennettujen ympyröiden sijaan huomio kiinnittyi uusiin asioihin.

Kuvia hiekalla piirretyistä pienistä ympyröistä on itse asiassa melko vähän, kymmenkunta kuvaa. Tarinaan verrattuna tilanne on kokonaan toinen: ympyrän tai sen puolikkaan keskellä nököttää hento kasvi, puun alku tai heinätupas. Kasvit näyttävät väärään paikkaan eksyneiltä, ne ovat kuin vailla kasvumahdollisuuksia. Kun tarinan Hannele tarkkaili maailmaa ympyrän sisältä on kuvissa hänen paikkansa ympyrän ulkopuolella.

Yhteistä tarinan ja kuvien välillä on tarkkaileva asenne ja havainnointi. Kohteet ovat autiota urbaania tilaa: heijastuksia, rakenteita, siirtymätiloja. Läsnäolosta kertoo nukuttu vuode, valo ikkunassa, varjokuva tai kehon yksityiskohta.

Nimeämättömät kuvat paljastavat rajatusti ja hallitusti, ne jättävät tilaa vapaalle assosioinnille. Yksittäisiä kuvia tärkeämmäksi nousee kokonaisuuden luoma tunnelma, joka on kai jossain kuvien välissä tai takana. Hiekkaympyrään on mukava palata, aloittaa alusta tai keskeltä, selata ohjeen mukaan tai rikkoen sääntöä.

Kommentoi (0)