Marjukka Vainio kertoo kuviensa taustoista seuraavaa. ”Useimmat suosikkikasvini liittyvät lapsuuteeni, kuten pioni, ruusu, amaryllis, oleanteri, posliinikukka, neilikka ja sireeni. Erityisen hyvin muistan isoäidin puutarhasta pionin, joka kasvoi suurena ja punaisena ja puhkesi kukkaan aina juhannukseksi."
Osallistuin Shifts -valokuvakonferenssiin Jyväskylässä, mutta olin paikalla vain osan aikaa tapahtumasta. Niiden vajaan kahden päivän perusteella en kuitenkaan kokenut kykeneväni arvioimaan tai arvottamaan tapahtumaa kovin hyvin. Siksi oli turvauduttava muiden apuun.
Minna Havukainen on jatkanut työtä vastasynnyttäneiden äitien ja lasten kanssa. Edellinen Gravitest+ -näyttely on saanut jatkoa. Ainakin yksi aikaisemmasessa näyttelyssä kuvattu äiti on ehtinyt mukaan myös tähän uudempaan Puerperium-sarjaan.
Perttu Saksan yksityisnäyttelyn Helsingissä voisi helposti kuitata kiiltävien, suurikokoisten ja etäisten kuvien kokoelmaksi. Se olisi helppoa, mutta ei tee minkäänlaista oikeutta kenties syksyn 2006 vaikuttavimmalle näyttelylle.
Timo Kelarannan valokuvien nimillä, ja valokuvissa kuvatuilla kohteilla, on pyrkimys kertoa yhtä aikaa sekä eriasioista että samoista, mutta erinäkökulmista koettuna. Kuten hyvässä runossa, sen visuaalinen ulkonäkö ja sanojen sisältö muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi erottaa tosistaan, samalla tavalla Kelarannan näyttelyssä kaikki kuvat ovat kohdallaan, niin yksittäisinä kuin kokonaisuutena.
Tänä syksynä on ollut erikoislaatuinen mahdollisuus palata I. K. Inhan valokuvatuotantoon. Kahden näyttelyn lisäksi sekä Maahenki että Musta taide julkaisivat molemmat syksyn aikana Inhan valokuvatuotannosta kirjan.
Suomen valokuvataiteen museossa ja Gallen-Kallela museossa syyskuussa avautuneet näyttelyt esittelevät valokuvaaja I.K. Inhan maisema- ja luontovalokuvia 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta.
Suomen valokuvataiteen museo on tuottanut Fotokela-sivuston peruskoulun viimeisten luokkien opetusmateriaaliksi. Lopputulos tuntuu hivenen demo-versiolta.
Kun katson Marja Pirilän valokuvia pitempään, olen niiden kanssa, mieleeni tulevat taidemaalari Vermeerin maalaukset. Pirilän valokuvissa on paljon erisävyistä keltaista valoa, syksyä, keskipäivää, illan aikaa, pitkiä valotusaikoja.
Helsingin Taidehalli on täynnänsä yhden tekijän valokuvia, vai pitäisikö sanoa että Taidehallissa on vain yksi teos yhdeltä valokuvaa käyttävältä taiteilijalta.
Jyrki Parantainen on valokuvataiteilija, jolle todellisuus 'as such' ei ole koskaan tainnut riittää. Varhaiset mystiset mustavalkoiset maisemat syvenivät tulen nuolemiksi sisätiloiksi. Nyt manipulaatio ei kohdistu yksinomaan kuvaustapahtumaan, paikkaan tai tilanteeseen, vaan kohdistuu valmiiseen kuvaan ja asettuu uudeksi tasoksi kuvan päälle.
Tämän vuoden PHotoEspana oli valinnut teemakseen Luonnon.
9.8.–14.9.2008 Tuomo Manninen - teoksia sarjasta Me, Korjaamo Galleria, Helsinki
5.6.–31.8.2008 A Private History, VB-valokuvakeskus, Kuopio
päättyy 30.9.
haussa 29.8. saakka.
haussa 31.8. mennessä.
haussa nyt.