Katse

Joakim Eskildsen, Le Romané phirimàta, Amos Andersonin taidemuseo Helsinki 17.1-11.3.2007

Tyttö Intiasta, sarjasta Le romané phirimàta

Ihmisen lämpöä
ja surumielista kauneutta

Jukka Järvinen

Suomenkielisessä wikipediassa kirjoittaja kiinnittää huomiota mustalaisiin kohdistuviin ennakkoluuloihin. Vuoden 1914 Suomalainen tietosanakirja kuvaa tummia varsin karusti: "Elantonsa m. hankkivat kerjäämällä ja varastamalla, petollisella eläintenpuoskaroimisella ... yms. työllä... Henkiset, varsinkin taiteelliset lahjat ovat vähäiset... Tupakkaa polttavat ahkerasti sekä miehet että naiset, vieläpä lapsetkin. Puku on tavallisesti repaleinen...heidän asuntonaan on teltta,... Kiinteäasuntoiset asuvat huonoissa olkikattoisissa savimajoissa. Yleisestä poiketen Suomen m. ovat siistimpiä ja paremmin puettuja kuin muut heimolaiset."

Yleiset käsitykset ovat noista ajoista muuttuneet, kenties romanien hengenlahjojakin arvostetaan hivenen korkeammalle. Kaikilta osin kuvaus ei kuitenkaan näytä täysin vanhentuneelta. Repaleiset vaatteet, teltta-asumus tai olkikattoiset savimajat ovat valitettavasti köyhimpien romanien arkea vielä tänäänkin.

Perhe Romaniasta, sarjasta Le romané phirimàta

Kuinka paljon sitten on tarpeen? Luulen katsovani kuvia materiaalisesti kenties köyhistä, mutta muuten kenties onnellisista ihmisistä. Luotettava ystävä vierellä, oma vapaus ja paikka mihin asettua levolle vailla pelkoa huomisesta. Mistä muusta onnellisuus koostuu? Mutta näyttelyn luoma kuvan totuus voi olla kaukana toden totuudesta.

Roland Barthesia lainaten neljä kuvitteellista hahmoa kohtaa muotokuvassa toisensa, iskee yhteen, muuttaa muotoaan. Objektiivin edessä on yhdellä kertaa se joka kuvattava luulee olevansa, se joksi haluaisi häntä luultavan, se joksi valokuvaaja häntä luulee sekä se jota hän käyttää hyväkseen esittääkseen taidettaan.

Kuva nuoresta tytöstä tiskaamassa on yksi suosikkini. Taivas on tumma ja tuuli liikuttaa tytön hiuksia. Tyttö seisoo taivasalla pesemässä lautasta valkoisessa vadissa, edessään pari isoa kattilaa. Kuva lienee Ranskasta, ainakin samankaltaisiin asuntovaunu-alueisiin olen törmännyt läntisessä Keski-Euroopassa. Tyttö hymyilee, kenties onnellisena saamastaan epätavallisesta huomiosta. Se, tuntemattoman romanitytön viehättävä hymy, jossain kaukana, jää mieleen.

Romanityttö tiskaa, sarjasta Le romané phirimàta

Tanskalaissyntyisen suomessa vuodesta 1994 asuneen Joakim Eskildsenin valokuvia on ilo katsoa. Hän ei ole pelännyt astua tummien pariin Suomessa, Unkarissa, Venäjällä, Romaniassa, Ranskassa, Kreikassa tai Intiassa. Kuvat ovat klassisen kaunista valokuvaa, dokumentarismia puhtaimmillaan. Kuvat on vedostettu lämpimän sävyisiksi ja 100 vedosta täyttää runsaudellaan koko museon alakerran.

Kuvista löytyy tuttuja aineksia, hevosia, mustalaispukuja, näyttäviä koruja sekä köyhyyttä ja kiertolaisuutta. Mutta niistä löytyy myös yhteisöllisyyttä ja ylpeyttä. Eskildsen on mukana kuvattavien arjessa, kotona ja pihamaalla. Kuvat puhuvat luottamuksesta valokuvaajan ja kuvattavien välillä. Aihe asettuu kuvan keskelle kuin luonnostaan. Ihmiset ovat paikoilleen pysähtyneitä ja katse suuntautuu usein kameraan.

Karussa maassa istua kyyhöttää mies, nyytti edessään. Hän lienee seppä tai veitsenteroittaja ja tuntuu kuin hän kantaisi koko omaisuuttaan mukanaan. Teosluettelon mukaan kuva on Venäjältä ja kuvattu kuuluu Kotliari-ryhmään, joiden perinteinen ammatti on peltiseppä.

Muotokuvien sarjan rikkoo muutama epätavallisempi otos. Mukana on muutama kuva elämän jäljistä seinäpinnoilla sekä pari ylhäältä suoraan alaspäin otettua kuvaa. Kuva voi olla otettu pöydän päältä tai talon yläkerrasta suoraan alas kadulle.

Lehdistötiedote kertoo kuvaajan asuneen kuvattaviensa luona. ”Kuvaamani henkilöt ovat ihmisiä, joita ihailen ja joilta toivon oppivani jotain”, kertoo kuvaaja. Projekti on kestänyt kuusi vuotta ja mukana on matkustanut runoilija Cia Rinne.

sarjasta Le romané phirimàta

Kuvissa suomalaisista tummista on ehkä helpoiten aistittavissa varautuneisuutta ja etäisyyden ottamista kuvaajaan. Mitä kauemmas mennään sitä lähemmäs valokuvaaja tuntuu kohteitaan pääsevän.

Nuori mustalaistyttö tuijottaa pelottomana suoraan kameraan. Tuijotus on intensiivinen - hymyileekö hän? Takkuinen tukka on pystyssä ja peittää toisen silmän. Tyttö nojaa savimajan seinään. Kuvaaja on tullut kosketusetäisyydelle. Tyttö tuijottaa kuvaajaa ja kameraa – minä tuijotan kuvaa tytöstä.

Näyttelymateriaalista on tulossa 400-sivuinen kirja ”The Roma Journeys”. Kuvien lisäksi kirjassa on Cia Rinteen ja Günter Grassin tekstit. Ennakkotietojen mukaan saksaksi ja englanniksi julkaistavan kirjan piti ilmestyä jo syksyllä 2006, ja jossain annettiin ymmärtää kirjan ehtivän valmistua ennen näyttelyn päätymistä. Valitettavasti se näyttää olevan myöhässä. Jos näyttely jäi näkemättä kannattanee kirjan vuoksi vaivautua.

Kommentoi (0)