Katse

Epävirallista palautekeskustelua Shifts- valokuvakonferenssista Jyväskylässä 19-22.10.2005.

Valokuvasta puhumisen äärellä

koonnut Jukka Järvinen

Osallistuin Shifts -valokuvakonferenssiin Jyväskylässä, mutta olin paikalla vain osan aikaa tapahtumasta. Niiden vajaan kahden päivän perusteella en kuitenkaan kokenut kykeneväni arvioimaan tai arvottamaan tapahtumaa kovin hyvin. Siksi oli turvauduttava muiden apuun.

Lähetin kyselyn reilulle kymmenelle tapahtumaan osallistuneelle suomalaiselle ja ulkomaiselle vieraalle. Kaiken kaikkiaan osallistujia oli reilut 200. Otin mukaan myös seminaarin järjestäjiä. Oheisena tapahtuman herättämää pohdintaa kahdeksalta kyselyyn vastanneelta.

Arviot seminaarin tasosta ja tarpeellisuudesta vaihtelivat kehuista hyvään ja hyvin kriittiseen. Kenties osalla odotukset olivat liian korkealla, toisessa ääripäässä taas ei odotettu yhtään mitään.

Odotettiin monipuolisia, perusteltuja tuoreita näkemyksiä ja tutkimuksen ja taiteilijoiden vuoropuhelua. Odotukset täyttyivät vaihtelevasti. Muutamien 'highlightsien' lisäksi osa puheenvuoroista tuntui jäävän pinnan raaputteluksi. Osallistujia oli kuitenkin runsaasti ja useista eri maista. Abstrakteihin verrattuna seminaarissa esitettyä pidettiin odotuksia parempana.

Aikataulua pidettiin aika täytenä. Parissa kommentissa kiinnitettiin huomiota hivenen unohdettuun ruokailuun. Jossain välissä olisi varmaan voinut olla aikaa rauhalliselle kunnon lounaalle, ja ruokaa olisi kenties voinut tarjoilla myös välipaloina, nyt kun tarjolla oli ennen kaikkea hengenravintoa.

Tärkeintä tapahtumassa pidettiin valokuvataiteen puhunnan äärellä olemista. Esitettyjen (virallisten) puheenvuorojen lisäksi sillä tarkoitettiin spontaanisti syntyneitä keskusteluita, jotka saattavat hyvinkin johtaa johonkin tai olla muuten vaan ajatuksia herättäviä. Tai niin kuin eräässä kommentissa osuvast todetaan, luennot ovat vain sivutuote, parhaat keskustelut käydään jossain muualla. Seminaari kuin seminaari, useammalle tärkeintä on tavata tuttuja, vaihtaa kuulumisia, verkostuitua ja luoda uusia kontakteja. Tärkeänä koettiin ylipäätään se, että on aikaa olla yhteisen intressin äärellä yhdessä.

Useamman vastaajan mielestä seminaarin anti valokuvatutkimukselle oli vähäinen, vaihteleva tai olematon. Yksi osallistuja huomauttikin että tapahtuma oli enemmän yleisseminaari kuin valokuvatutkimusseminaari. Tutkimukseen painottuvassa seminaarissa, jollainen vastaajan mielestä oli esimerkiksi Leena Sarasteen aikaisemmin syksyllä Hanasaaressa järjestämä, keskustelu oli vakavasti tutkimuksellista.

Teoriapuolen puhujia pidettiin parhaimmistona, vaikkei mitään varsinaisesti uutta ollutkaan useamman mielestä esittää. Kriittisimmät arviot esiintyjistä arvioivat puhujia loistavasta ”viemärisurkeaan”.

Oheisohjelmaan liittyvän näyttelyn taiteilijoiden (Renja Leino, Jari Silomäki ja Helen Sear) parempaa esiin tuomista kaivattiin. Esimerkiksi Nokian kamerapuhelinesitystä olisi hyvinkin voinut kommentoida Renja Leino, joka on käyttänyt työssään kamerapuhelinta. Rinnastus olisi kenties tuonut esitykseen ”lihaa” ja mahdollisesti myös kriittisyyttä.

Joku pohti seminaarin kielikysymystä. Teoreettisesti käsitellyt asiat saattavat olla hankalasti avautuvia suomeksikin esitettynä saati sitten kun kieli vaihtuu englantiin. Kenties suuri osa suomalaisista ja osallistuneista osaa täydellisesti englantia, ja ne jotka eivät, eivät kehtaa tuoda ilmi sitä, että äidinkielenään englantia puhuva voisi mahdollisesti hivenen hidastaa tai puhua selvemmin. Se on kuitenkin yksi ikuisuuskysymyksistä.

Ainakin yhdelle osallistuneelle tapahtuma tarjosi huojentavan antiteesin edellisen tapahtuman väittämälle ”valokuvaa ei ole”. Shifts-tapahtuman perusteella hän oli saanut käsityksen että valokuva kuitenkin taitaa ”olla”.

Kiitos vastauksista Kimmo Lehtoselle, Asko Mäkelälle, Eve Kiilerille, Harri Pälvirannalle, Anna Vilkunalle, Juha Allan Ekholmille, Andreas Weinandille ja Rune Snellmanille.

Kommentoi (0)