Katse

Jukka Järvinen:Sosiaaliturva paranee, koska ja kuinka?

Pasi Järvinen teki selvityksen tieteentekijöiden ja taiteilijoiden työttömyysturvan parantamisen edellytyksistä. ”Selvitysmies Pasi Järvisen raportti tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantamisen edellytyksistä” kirjaa nykyisessä laissa ja käytännössä olevia puutteita ja tulkinnallisesti moniselitteisiä kohtia.

Tuuli Penttinen-Lampisuo:Eräs rahoituskertomus

Itu – videotaiteen tuotantoprojekti alkoi keväällä 2004. Se suunniteltiin kolmivuotiseksi, mutta on tätä kirjoitettaessa (kesällä 2007) vielä osin käynnissä. Projekti alkoi taiteilijoille suunnatulla haulla, jonka tuloksena kymmenen taiteilijaa kutsuttiin käsikirjoituspajaan kehittämään teoksiaan.

Jukka Järvinen:Ihmisen kokoista markkinataloutta

Kovinkaan monelle valokuvataiteilijaksi valmistuvalle ei ole tarjolla palkkatyötä. Suomessa taiteilijuus ei elätä kuin harvoja eikä apurahojakaan riitä kaikille hakijoille. Jos mielii osallistua luovaan talouteen, mutta yrittäjyyden riskit hirvittävät saattaa tämä juttu olla sinulle.

Jukka Järvinen:Taide työllistää, mutta miten?

Taiteilijan ja tutkijan rooli on varsinaista taiteilua. Apurahaa anottaessa tulee korostaa ammattilaisuutta, kun taas sosiaaliturvaa hakiessa täytyy kyetä osoittamaan ainoastaan harrastavansa hivenen sivutoimisesti taiteen tai tutkimuksen tekemistä.

Ari Saarto: Portfolioista

Valokuvaajat ovat koonneet kuvasalkkuja itse asiassa jokseenkin yhtä kauan kuin valokuvia. Taiteilijat kokoavat kuvasarjoista tai projekteista salkkuja ja taideopiskelijat valmistavat myös portfolioita. Visuaalisen alan ammattilaiset käyttävät työn haussa myös kuvasalkkua. On enemminkin sääntö kuin poikkeus, että kansainvälisissä valokuvatapahtumissa on myös portfoliokatselmus, jossa varataan aika tapaamiseen asiantuntijan kanssa.

Maija Kotilainen: “JOS SAAN APURAHAN, TEEN TAIDETTA.”
Esimerkkinä Oulun lääni

Olen toiminut Oulun läänin taidetoimikunnan pääsihteerinä ja esittelijänä yli neljännesvuosisadan monen puheenjohtajan puheen johdolla. Esittelijänä koin olevani ikäänkuin puun ja kuoren välissä. Silti aina lähempänä puuta. Taidetta. Niin kuin lausuja, joka ei esitä itseään vaan runoa.