Katseen Galleriassa ensi kertaa esillä oleva Jari Silomäen uusin valokuvasarja Vieraantumiskertomuksia piirtää runollisen melankolisesti kuvaa yhteiskunnasta yksilön näkökulmasta. Sarja kuvaa suojautumismekanismeja, Silomäen aikaisemmat esillä olevat dokumentaariset sarjat kuvat ovat metaforisesti lavastettuja välähdyksiä arjesta. Niihin on helppo samastua: Rakkaudessa pettynyt keski-ikäinen mies kadulla, kuolemanpelon piinaama tummiin pukeutunut nuori nainen piikkikattoisella sängyllä, nuori mies rakentamassa itsetuntoaan pala palalta painonnostolla. Sotaveteraanin menneisyys muokkaa maisemaa nuorten miesten ottaessa mittaa toisistaan kadulla, punaisen valon värjätessä kasvot tulen liekkien tavoin. Kuvien pintaan kirjoitetut henkilöiden tarinat kietovat yksityisen ja julkisen tilan toisiinsa. Tilojen rajat hämärtyvät ja aikakerrokset limittyvät toisiinsa.
Minämuodossa kerrotut tarinat väistävät toiseuden tunnun. "Ikkunani on kadulle päin. Kuulen epävarmat askeleet, tuulen suhinan ja lokit. Sitten joku huutaa: "Ei, en.” Istun nojatuolilleni. nostan käteni. Katson sitä", on kirjoitettu kuvaan 30-vuotiaan miehen käsialalla. Toistensa päälle kerrostuvat tekstit ja kuvat vahvistavat viestiä siitä, että kukaan meistä ei ole toinen, tai kaikki ovat toisia. Kuva voisi olla meidän omakuva.
Yhdessä kuvista istuu koulupoika pokaali- ja mitalirivien edessä huoneessaan. Onko kuva poika mahdollinen koulusurmaaja? Taiteilijan mukaan Vieraantumiskertomuksia kertoo tarinoita ihmisistä, joiden mieli luo kuvaa vallitsevan todellisuuden päälle. Vieraantunut ihminen ei enää kykene havaitsemaan toimintaansa motivoivia tekijöitä ja sen seurauksia suhteessa muihin. Syy- ja seuraussuhteet hämärtyvät.
Kaupunkielämä ja sen kultainen lupaus nimettömyydestä ja yhteisöllisyydestä on yksi kaupunkisosiologi Richard Sennettin suurista rakkauksista. Hän toteaa: "Ennennäkemättömän suuret ihmismassat huolehtivat omasta yksittäisestä elämästään ja erityisistä tunteistaan; tämä huolehtiminen on osoittautunut ansaksi eikä vapaudeksi." Kun jokainen yksilö on "jossain määrin oma kauhukabinettinsa, sivistyneet suhteet yksilöiden välillä ovat mahdollisia ainoastaan sillä edellytyksellä, että haluja, ahneutta tai kateutta koskevat synnilliset pikku salaisuudet pysyvät lukkojen takana." Yksilöiden luomat maailmat, kuten Silomäen kuviin yksityiskohtaisesti lavastamat ihmisten todellisuudet, ja sisäisiksi tarinoiksi ja pakkomielteiksi lukkiintuneet tunteet voivat muuttua todellisuudeksi, ja etsiä väkivaltaisia purkautumisteitä. Osa kuvista on otettu lasin takaa. Joku tarkkailee todellisuuttamme, olenko se minä vai joku muu?
Mitä tapahtuu kun kadotamme itsemme omaan todellisuuteemme, joka ei ole enää muiden jakama? Sennett on kuvaillut Édouard Manet'ta "siirtymän" taiteilijaksi. Käsitteeseen
tiivistyy kokemus "toisesta". Tuttuja viittaussuhteita vääntämällä Manet'n maalaukset muuttavat totuttuja katsomisen tapoja odottamattomilla tavoilla. Esimerkiksi maalauksessa Folies Bergéren baari on mahdottomuus nähdä samanaikaisesti tarjoilijatar suoraan edestä ja hänen peilikuvaansa vasemmalla puolella. Maalauksen oikeassa yläkulmassa näemme peilikuvassa miehen, jota tarjoilijatar katselee. Miestä ei voi olla olemassa optisesti, sillä muutoin hän estäisi meitä näkemästä tarjoilijatarta – mies seisoo aivan tämän edessä. Siksi kuvan esittämä draama on: "Katson peiliin ja näen ihmisen, joka en ole minä."
Silomäen kuvien pinnalla väreilee henkilöiden epävarmuus, päättämättömyys ja ajatusten ristiriitaisuus. Niiden tunnelma on käsinkosketeltavan hauras ja epätodellinen. Kuvapinta rikkoo taitavasti lineaarisen ajan esittämisen tapaa. Samassa kuvassa on läsnä sekä nopeasti pysäytetty hetki että valon hidasta matelua. Kuvien yksityiskohdat vahvistavat aikakerrosten limittymistä toisiinsa: kuvassa liikennevalot ovat yhtä aikaa sekä vihreät että punaiset, tarina isoisästä sotatantereella kuljettaa ajassa taaksepäin. Huominen on eilinen, eilinen on huominen, mikä on nyt? Silomäen suurien kuvien välittämä vieraantuneisuuden tunnelma kertautuu sarjan pienemmissä kuvissa.
Marita Muukkonen
Kuraattori, HIAP
