Jorma Purasen laajan retrospektiivisen näyttelyn (Espoon Taidemuseo EMMA marraskuussa 2010 alkaen) katalogi Icy Prospects ilmestyi Hatje Cantzin kustantamana jo syksyllä 2009. Nämä teokset eivät ole valokuvia jotka toistuvat ok tai jopa paremmin kirjassa. Ne pitää nähdä oikeassa koossa. Tällä saatteella kirja on helpompi syödä; sillä siitä tulee mieleen perinteinen jouluinen jälkiruokamme: sekametelisoppa. Ja hyväähän se on!
Kirjaksi nämä Purasen teokset taipuvat huonosti kuin mänty tunturissa. Icy Prospects on kirjanakin päältäpäin komea, mutta sisältä joko huono, vaikea tai avantgardea. Purasen taulut Galleria Anhavan ParisPhoto-messuille tekemässä yksityisnäyttelyssä kun ovat vahvasti mielessä.
Aina niin upeaa jälkeä kirjojen suunnittelussa tehnyt Jorma Hinkka on rytmittänyt miniatyyritoisinnot Purasen suurista tauluista kuin musiikissa vapaat improvisoijat huonona iltana. Eli ei rytmiä, ei johtolankaa. Kuvien asettaminen kahdelle sivulle (aukeamaan) kirjassa jonka hieno paperi ei taivu litteäksi tuo niihin kolmiulotteisuuden vaikutelman, jota Purasen diasec-tauluissa seinällä ei ole. Se on kiinnostavaa koska rikkoo taidevalokuvan ja siten ehkä Purasenkin konventioita.
Maineikkaan valokuvataiteen estetiikan proffan Liz Wellsin pitkä artikkeli käy läpi ja selventää Purasen koko tuotannon, ensimmäisistä julkaistuista taidevalokuvista - Lapista, mustavalkoisina - alkaen.
Puraselle ei käsitteellis-dokumentaarinen näppäily riittänyt, vaikka hän ikipositiivisenä opettajana Taideteollisessa Korkeakoulussa rohkaisi niitä joille se tuntui oikealta tai ainoalta mihin kykeni.
Jo legandaksi nousseessa teossarjassaan ”Imaginary Homecomings” Puranen kantoi pohjoiseen maisemaan vedokset etnografisista pärstäkuvista. Ainoat jälkeen jääneet jäljet siihen maisemaan kuuluneista ihmisistä. Se syväluotaus – arkistoja, siis historiaa, penkovana luonnossa liikkujana ja ne tasot yhdistävänä – on antanut Puraselle voiman ja vimman. Hän koskettaa pintaa syvemmältä.
Icy Prospects-kirjan kuvat ovat uutta tuotantoa. Purasen kiiltävän mustaksi maalaaman lankun pinnasta hän valokuvaa mitä niissä on. Mitä näkyy? Heijastuksia Purasen mielen pohjoisista maisemista.
Jorma Puranen: Icy Prospects #63, 2008
Näkemämme "maisema" on aina vain vääristynyt heijastus. Sekä silmäkalvollamme että Purasen lankuiltaan valottamilla kuvilla. Tämä sarja on kuin havainto-opetusta. Kuva on vain pintaa, mutta se mitä Mestari Puranen näillä maalauksillaan opettaa on syvää.
”Icy prospects”-teokset ovat vain pinta kun ne tässä kirjassa tai näyttelytilan seinällä näkee. Nämä pinnat ovat kuvia heijastuksista, tunnistettavia semi-abstraktioita arkkityyppisistä (pohjoisen) maisemista, jotka voivat viedä katsojan syvemmälle omaan mieleensä kuin mikään valokuva siitä maisemasta. Unien todellisuuteen. Harri Larjoston työn alla olevassa suuressa teoksessa (näyttely Forum Boxissa Helsingissä 2010) hän kuvaa uniaan. Koska tutkijat ovat kertoneet että monet unet ovat kummallisesti, kovin ajattelua herättävästi, samoja tai samankaltaisia kaikilla maailman ihmisillä.
Puranen ei Icy Prospects-todellisuuden heijastuksissa anna osoitetta eikä anna ohjeita. Hän vaan vie avatulle portille. Primordiaalisia näkyjä, unia. Jollei mieli näistä vie...., katso uudelleen. Ja uudelleen. Ja mene neljän tunnin ulkoilulle, luontoon, -25C pakkasessa. Jos selvisit hengissä, olet selviytyjä. Ja näet paremmin Purasen taiteen.
Aikaisemmissa sarjoissa taiteilijan läsnäolo ja viesti manifestoitui vieraannuttamisen kautta.
Kun Puranen katsoi taaksepäin - museoituun länsimaisen kuvan historiaan - hän näki varjoja ja heijastuksia ja muuta sellaista. Ei alkuperäistä kuvaa (taulua), saati mitä maalari ehkä näki.
Jorma Puranen: Shadows, reflections and other such stuff #15, 2007
Puranen näyttää toden, hänen oppinsa, taidemuseoiden seiniltä tai ”Imaginary Homecomings”-sarjan pohjoiseen karuun maisemaan huolella asetelluissa vedoksissa antropologisten arkistojen naamakuvista; tai aikaisemmissa silkkikankaalle painetuissa latinankielisissä kankaissa ja lipuissa, kummollisesti!!, pohjoisen pelkistettyjen maisemien todellisuuksissa...
Hän toimii - ja yhdistää - kahdella ristiriitaisella tasolla, joista syntyi kolmas. Nyky. Ja Mennyt. Ja Toden heijastus.
Purasen taito ja näkemys on kolmen vuosikymmenen retkillä uniin, arkkityyppeihin ja illuusioon puhtaammasta elämästä jalostunut. Hänen ei enää tarvi polarisoida. (Ei polaarisuodattimella linssin edessä, eikä napapiirin (polaarisen alueen) pohjoispuolella, eikä pysähtyneissä hetkien kuvissa päättymättömistä tarinoista kuin vain kameralla voi (Polaroid oli sen taiteenlajin pahin harha).
Tunnettu historiamme, joka on vain tarkoituksenmukaiseksi muovattua heijastusta edes siitä vähästä mitä on piirretty ja kirjoitettu, on vain pintaliitoa siitä mitä kuvia ja kokemuksia jaamme. Me kaikki ihmiset: valkoiset, mustat, kissat, lahnat, saniaiset ja vuoret jaamme DNA-perimää. Alitajunnassa, unissa, joudumme alueille joita emme mitenkään tunnista kokemuspiiristämme.
Jorma Puranen: Where Compasses All Go Mad, 2006
Lauri Nykopp
PS. Olen koko ikäni tuntenut vetoa vetoa vuoriin. Ja lumeen. Olen vastaanottanut tauluja kameralla muun muassa valon heijastumisista erämaavesissä (E=mc2 (energy)-sarja 2003-2006) ja taivaan ja sen heijastuksen vedessä ja ohuen maan siinä välissä valoista (VALO 2002-2009). Reykjavik Festivalin tilaama ooppera/multimediateos ”Le Feu de la Glace”, suomeksi ”Jään tuli”, jäi 1986 harmittavasti kesken kun elämä vei muihin haasteisiin. Noita kameralla tehtyjä voit nähdä www.laurinykopp.com
En siis ole jäävi arvioimaan Jorma Purasen Icy Prospects-teoksia. Ne ovat liian lähellä.
Maailman laitoja kiertäessä olen ei-kaupunkilaisilta oppinut että vanhempia ja varsinkin heimon päällikköä kunnioitetaan ja kuunnellaan.
Jorma Puranen: Icy Prospects
Texts by Jorma Puranen, Liz Wells, designed by Jorma Hinkka
English
2009. 120 pp., 77 ills., 69 in color
30,90 x 27,60 cm
hardcover
€39.80
ISBN 978-3-7757-2472-2
