Catarina Ryöpyn (s. 1939) näyttely Amos Andersonin taidemuseon ensimmäisessä kerroksessa rakentuu yhdeksi näyttäväksi kokonaisuudeksi. Sen osia ovat neljä installaatioteosta tältä vuosikymmeneltä: Tämä valkea viattomuus (2000), Koskaan – jos sittenkin… (2003), Being Misplaced (2002) sekä uusin Alaskaan sijoittuva teos Aika – rajoja (2009), joka on antanut nimen koko näyttelylle.
Teokset rakentuvat lähinnä valokuvista, projisoinneista ja äänestä. Ne tempaavat katsojan mukaan matkoille, joissa liikutaan äärimmäisissä maisemissa, rajoilla jotka hämärtyvät kauas horisonttiin. Ääni on hyvin tärkeä tekijä näyttelyssä. Se tuntuu tulevan ei mistään ja kulkevan ei mihinkään, mutta ollen silti vahvasti läsnä luomassa kuville vahvan tunnemaiseman.
Catarina Ryöppy: Yöraja 3, Sarjasta Aikaa - rajoja, 2009, digitaalivedos
Aika – rajoja -teoksessa liikutaan Alaskan jylhissä maisemissa ja seurataan sen asukkaiden karua elämää. Tulivuoren laavavirralta ja jäähtyvältä magmakiveltä näyttävät näkymät paljastuvatkin mursun veriseksi vuodaksi, jota työstetään lämpimäksi asusteeksi tai kenties kulkuvälineen tai asumuksen osaksi. Teoksen kuvista monet ovat henkeäsalpaavista maisemista. Sade, pilvet ja käsittämätön valo luovat arvoituksellisia välähdyksiä maisemaan, joka ei tunnu koskaan pysähtyvän, mutta joka silti tuntuu muuttumattomalta kuin peruskallio.
Näyttely on ripustettu hienosti. Kuville on uskallettu antaa visuaalista painoarvoa, on uskallettu leikkiä niiden luomilla kompositioilla. Lopputulos on elävä ja näyttävä. Valokuva on myös hyvässä tasapainossa liikkuvan kuvan kanssa. Lattialle projisoitu taivas lentävine lintuineen toimii hyvin. Valokuvat samasta maisemasta, mutta horisontin paikkaa varioimalla, ovat myös esteettisesti mielenkiintoisia. Amos Andersonin haastava ensimmäinen kerros eri tasoineen on saatu hyvin käyttöön.
Onnistunut tekninen ratkaisu on Koskaan – jos sittenkin… -teoksen projisoinnin heijastaminen harsolle. Kuva on myös kahdennettu ja projisoitu muutamien senttien erolla. Tuloksena on unenomainen maisema, tarina toisesta maailmasta. Videota katselee pieni nukke, joka välillä nousee seisomaan ja välillä istuu.
Koskaan - jos sittenkin..., 2003, tilateos, kuva: Jussi Tiainen
Ryöpyn teokset ovat ainakin itselleni ensisijaisesti vahva kokonaisvaltainen ja tunteenomainen elämys. Uskon näyttelyn olevan hyvin avoin erilaisille tulkinnoille ja tunnetiloille. Katsoja voi soljahtaa sisään omaan mielenmaisemaansa. Leena Kuumola kirjoittaa näyttelyluettelossa kaipuusta, ulkopuolisuudesta ja katoavaisuudesta sekä rajoista ja vapaudesta. Nämä sanat tuntuvat myös hyvin istuvan Ryöpyn teoksiin.
Mikko Oranen
Oranen työskentelee amanuenssina Kiasmassa
CATARINA RYÖPPY : Aika - rajoja
13.11.2009 - 4.1.2010
Amos Andersonin Taidemuseo
Yrjönkatu 27, Helsinki
ma, to-pe 10-18, ke 10-20, la-su 11-17, tiistai suljettu!
aikuiset 8 €, eläkeläiset 6 €, opiskelijat 4 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi
Samaan aikaan Amos Andersonin Taidemuseossa myös:
Roger Gustafsson: Hommage à ... (13.11.2009 - 18.1.2010)
Modernin kahdet kasvot (29.5.2009–20.9.2010)
