Hooly-booly-wood! Tämä on taiteen jännitysnäytelmän osa 3.
Osa 1 julkaistiin Rondossa (taidemusiikkilehti) 1985. Keräilyharvinaisuus. Ehkä sekin tositarina uudelleen julkaistaan...
Mutta edellisen osan: Pariisin taivaan alla, osa 2 voit, ja pitääkin, lukea Katseesta. Klikkaa alleviivatusta.
Jean-Jacques Lebelin elämäntyönäyttelyssä Maison Rougessa meni huomaamatta kolme tuntia liitolentäen ja siis aikataulut solmuun.
Pahus. Eikun hyvä. Kevyt lounas läheisellä torilla ja sitten vaikutteiden purkuun: tunnin kävely Seinen rannalla Palais de Tokyoon.
Se on Pariisiin kaupungin nykytaiteenmuseon (Musée de l'Art Moderne) nykytaideosasto. Linja on ollut tietoisen radikaali – ja samalla yleisöä kosiskeleva. Monet näyttelyt ovat olleet megalomaanista pompöösiyttä. Aitoon ranskalaiseen monumenttien rakentamisen traditioon sopivaa, mutta yhtä mieletöntä hömppää kuin massiiviset monumentit aina.
Kuraattori Marc-Olivier Wahlerin konseptina ”Chasing Napoleon”-näyttelyyn (17.01.2010 asti) on ollut ”tulkintojen häilyvyys, arvojen kääntyminen ja tilanteiden paradoksi”. Siitä Wahlerin tulkinnassa rakennettu 18 taiteilijan yhteisnäyttely jossa teokset ovat manuaaleja etäälle, eristyksiin, vetäytymisestä näkyvän äärirajoille.
Näyttelyn keskeinen teos on Robert Kusmirowskin ”Unacabine” (2008): karkeasti laudoista rakennettu mökki keskellä palatsin suurinta salia.
Katso kuvitusta: 'chasing napoleon" Palais de Tokyossa.
Unacabine on replikaatio Theodore Kaczynskin mökistä Montanan perämetsissä. Kaczynski oli huippuälykkö, matematiikan tohtori, proffana yliopistossa, joka aloitti yhden-miehen-sodan mieletöntä maailmaa vastaan ja tuli tunnetuksi koodinimellä Unabomber.
Hänen taiteensa väline olivat 18 vuotta pommit. Ja sitten FBI sai hänet kiinni, media melskasi, ja The Deo Kaczynski teloitettiin, TV:n torilla, kuin keskiaikaiset toisinajatteljat.
Ola Pehrsson lainaa teoksessaan suoraan Kaczynskiä: ”The Industrial Revolution and its consequences have been a disaster for the human race...Technology is a more powerful social force than the aspiration for freedom...” ja toisessa nostaa seinälle ”UNABOMB Task Force”:n julkaiseman etsintäkuulutuksen. Palkkio päästä 1,000,000 dollaria.
Garder Eide Einarsson on piirtänyt, poliisipiirtäjien kuvien perusteella, muotokuvan tästä suuresta tuntemattomasta uhasta.
Rajuja eleitä, rohkeita. Pitääkö taiteen miellyttää vai herättää?
Kaczynksin analyysissä maailmanmenosta (1960-luvun lopulla) ei ollut mitään minkä myöhempi maailmanmeno olisi osoittanut vääräksi.
Nykyään yleisesti hyväksytysti tuomitaan sotarikollisia (natseja ja serbialaisia, vain hävinneiden osapuolten johtajia ja kapteeneja siis – ei siis George Busheja, tai USA:n, Israelin jne armeijoissa hirveillä tavoilla siviilejä murhaavia). Ei vielä pahimpia rikollisia elämää, maapallon elämää, vastaan.
Kaczynski aloitti sodan vääryyttä ja typeryyttä vastaan ja kävi sitä sissisotana liki 20 vuotta. Vihollisia eivät suinkaan olleet etupäässä köyhistä ja kouluttamattomista oloista tulevat USA:n solttupojat. Vaan omahyväisten tietämättömien ja luonnontuhoajien laumat – ylipainoisten ignoramuksien mukavuus.
Hyvin pienesti mutta suurella valkoisella seinällä, kuin megakokoisella maalauskankaalla, Robert Gober kiteyttää. Seinässä on kylpyhuoneen lattiakaivo.
Jos Chasing Napolen-näyttelyn anti olisi jäänyt tähän, sen kuratoinut Wahler ansaitsi ison halauksen.
Mutta hän vielä täytti yhden suuren salin seinän snapshot-kuvilla Reykjavikin taloista. 1998 kuollut sveitsiläinen Dieter Roth otti 1970-75 kuvan jokaisesta talosta Reykjavikissä. 33,000 diakuvaa.
Ja silloin kun Unabomber Kazcynski funteerasi äärioloissa Montanassa ja älyn ääritiloissa älykön päässään, ja räjäytteli pommeja, arkkitehti ja visionääri Paul Laffoley maalasi rakenteellistuja singulariteettejä. Yhden 187*187cm kokoisen kankaan vuodessa tai parissa.
Näitä, sen enempää kuin Unabomberin teoksia, ei voi nähdä netissä tai taidenäyttelykävelyllä museossa. Mielen kuvina...ehkä...
Lisää Laffoleystä – jonka nimi, ranskaa ja mielikuvitusta osaaville, on onnellinen enne: La folie...hullutus, hulluus, ylitsevuotavuus – netistä: Paul Laffoley
Ryan Gander, käsitetaiteilija joka oli jo aiemminkin pelastanut päiviä tai vuote(e)ni viisaiden hullujen majatalossa, oli saanut tehdä tilaustyön.
Hämärä huone, valkoista kipsilevyä. Ja yhdellä seinällä kipsilevyyn hän oli hakannut – nyrkeillään toivoisin, mutta ehkä käsitetaiteilijan pehmeät kätöset vaativat käyttämään vasaraa – lattian tasoon ison reiän.
Siitä näkyi seinän takana kasvava muratti.
Ja sitten Lauri Nykopp sanoi kuin toinen pitkäpartainen taruolento lentävää poroaan valjastaessaan: ”Hyvää yötä. Hyvää yötä Hanna ja lapset. Ja Kyösti, Kerttu ja muut. Pappa lähtee töihin. Jakamaan lahjoja.”
...tarina jatkuu...
Lauri Nykopp
t...ru... e olento
